kun ei oo mitään minää

Yleinen keskustelualue ja olohuone henkisille etsijöille.
Tomi
Viestit: 361
Liittynyt: 11 Helmi 2013 19:20
Viesti:

Re: kun ei oo mitään minää

  • Ilmoita tämä viesti
  • Lainaa

ViestiKirjoittaja Tomi » 17 Maalis 2016 13:06

MarkoH kirjoitti:Asia vaivaa minua jonkin verran. Edes silloin kun en ajattele mitään, kokemus tai tunne siitä että "minä olen" on jatkuvasti päällä kuin viallinen palovarotin joka ei vaan tajua lopettaa. Tai vaikka toistelisin itselleni koko päivän ettei mitään "minää" ole olemassakaan (on kokeiltu runsaasti), jokin ei vain muutu eikä häviä. Minäkö? On jotain mistä on mahdotonta päästää irti, ja on ehkä luonnollista kutsua sitä "minäksi", vaikkei siitä sitten mitään muuta osaisikaan sanoa. Minä olen ja hevonpaskat. Jatketaan juomista. Siis kelle maistuu, mulle ei.


On tullut mietittyä tuota itsekin.

Helposti sitä asioita lueskeltuaan tulee johtopäätökseen että buddhalaisuus opettaa ettei minää ole ja sen jälkeen hyvänä buddhalaisena pyritään miettimään mitä tämä sitten tarkoittaa käytännössä ja teoriassa. Helposti luo jonkinlaisen mielikuvan siitä mitä minättömyys tarkoittaa ja pyrkii sovittamaan omaa kokemusta tähän. Lienee selvä että melkoista ajanhukkaa. Sama periaatteessa pysymättömyyden kanssa. Ainakin itse huomaan toimivani helposti noin kun toisten ihmisten kokemuksista lukee. Jos mieli osaisi luoda oikeat mielikuvat niin sen täytyisi olla kokenut nuo samat oivallukset, mutta kieli on niin epämääräinen väline kuvaamaan kokemuksen hienovaraisiempia piirteitä että huonostipa tuo oivallusten välittäminen onnistuu.

Buddha sanoi jossain että viisas harjoitteli suuntaa huomionsa muualle kuin kyselemään siihen kuka on, mikä on tai hän ei pidä mielipiteitä siitä miten minä on. Myös "minua ei ole" on väärä ja harhainen mielipide ja käsitys asioista.

Viimeaikoina olen tuosta itsekyselystä ollut kiinnostunut. Oma harjoitus on pidemän aikaa ollut sitäkin että pyrin olemaan tietoinen minuuden kokemuksesta eli siitä että "minä olen" ja siitä miten se mielenmyrkkyjen ja muiden mielentilojen kautta ottaa erilaisia muotoja pitkin päivää. Tämä on tuntunut ihan mielekkäältä. Enemmän on tullut tilaa noiden minätilojen ja ympärille tällä metodilla ja ymmärtänyt paremmin minkä tekijöiden vallitessa ne nousevat. Samoin se että usein nuo mielenmyrkyt vaikka lupaavatkin jonkin verran turvaa, nautintoa ja epämiellyttävien kokemusten poissaoloa ovat kuitenkin syvästi epätyydyttäviä ja leikkaavat irti siitä herkästä kohdasta itsestä. Nyt olen lisännyt myös ajoittaisin kysymyksen "kuka tuntee", "kuka on vihainen" jne, uteliaisuutta siitä että mikä tai kuka tuo on joka kokee ja suuntautuu sen kysymyksen kanssa siihen kokemukseen jostakin joka on vihainen eli siitä minuude ja itseyden kokemukseen. Tuntuu toimivan hyvinä päivinä ihan hyvin ja leikkaavan paljon hälyä pois.

Tuosta jos sopii spekuloida niin pikku hiljaa tietoisuus laajenee näkemään nuo minätilat sinä minä ne ovat eli ryppyinä tietoisuuden kentässä jotka eivät vie kohti onnea ja hyvinvointia, jolloin suuntautuminen kohti sitä avointa ja lempeää kokemusta kohden on helpompaa. Kehon kanssa olen saanut jonkun kokemuksen että "no ei ainakaan tämä ruumis" joka liittyi nimenomaan siihen että koko keho mahtui tietoisuuden kenttään kerralla.

Tuosta videota aiheesta:

https://www.youtube.com/watch?v=Lb3PzxwEKCQ

Dharmis42
Viestit: 503
Liittynyt: 20 Helmi 2013 04:19
Viesti:

Re: kun ei oo mitään minää

  • Ilmoita tämä viesti
  • Lainaa

ViestiKirjoittaja Dharmis42 » 18 Maalis 2016 20:18

Jollain tavalla ei-itsestä ja pysymättömyydestä kuitenkin saa sellaisen kuvan, että ehkä sitä alkaa pohtimaan juurikin sen itseyden kantilta. Tarkoitan, että jos mieli ei sitä sisäistä, niin se saa pohtimaan sitä mitä oikeasti on. Oikeastaan aika käytännöllinen tapa mielestäni.

Toisekseen kun alkaa pohtimaan itseyden olemusta, niin se johtaa tietoisuuden määrittelyyn. Tämä itsessään kyseenalaistaa pysyvän itseyden luonteen ja huomaa, että itseys ei ehkä olekaan tietynlainen staattinen kokonaisuus. Huomaa, että pysyvimmätkin ominaisuudet ovat muodostuneet ja jatkavat muodostumista.

En näe tätä prosessia itsessään ongelmallisena, mutta johtaako tällainen ajattelu siihen, että asioiden ja ilmiöiden sijaan alan pitämään tietoisuutta todellisena (takertuminen)? Mihin se johtaa?

Katselin tuon Rupert Spiran videon. Pitääkö "advaita" tietoisuutta todellisena?

miisa
Viestit: 233
Liittynyt: 27 Syys 2015 05:49
Viesti:

Re: kun ei oo mitään minää

  • Ilmoita tämä viesti
  • Lainaa

ViestiKirjoittaja miisa » 31 Maalis 2016 19:58

oon joskus joutunu amkissa taluttaa yht frendii kouluun pitkän loman jälkeen silleen... et hei, joo tiedän, toi rakennus ei oo olemassa.

miisa
Viestit: 233
Liittynyt: 27 Syys 2015 05:49
Viesti:

Re: kun ei oo mitään minää

  • Ilmoita tämä viesti
  • Lainaa

ViestiKirjoittaja miisa » 01 Huhti 2016 08:16

se on just jännää ku huomaat, et oot kerran tehny jotain, etkä saa sen tulosta.


Palaa sivulle “Kahvila”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Yahoo [Bot] ja 1 vierailija