Testailua

Otamme mielellämme vastaan uusia ideoita kuinka kehittää Avointa Sanghaa. Täällä voit myös kysyä apua teknisiin ongelmiin tai antaa kritiikkiä ylläpidolle.
Vastaa Viestiin
Harri
Viestit: 118
Liittynyt: 10 Helmi 2013 08:10
Paikkakunta: Wichianburi
Viesti:

Re: Testailua

  • Ilmoita tämä viesti
  • Lainaa

ViestiKirjoittaja Harri » 03 Kesä 2013 07:42

Testaan tässä thai-fonttien kokoja - virallisia kokoja, ja omia arvoja, käyttäen.
Idea on lähinnä nähdä, missä vaiheessa pienet vokaalimerkit sekoittuvat silmissä puuroksi.

Erittäin pieni (50) ยุพิน

Pieni (85) ยุพิน

Normaali ยุพิน

harrin oma (125) ยุพิน

Suuri (150) ยุพิน

harrin oma (175) ยุพิน

erittäin iso (200) ยุพิน


Tuossa lukee Yupin (vaimoni nimi). Lyhyt U-vokaali on ensimmäisen kirjasinmerkin alla, joka on Y, nimeltään Yoo Yak. (Yak on thai-lyhenne paalin yakkha:sta ja sanskritin yaksha:sta.) Yoo Yak on äänteellisesti, sanasta riippuen, joko J-konsonantti tai I-vokaali. Tuo Yupin on siis anglistisesti translitteroitu sana. Suomalainen translitteroisi vaimoni nimen Jupin.

Harri
Viestit: 118
Liittynyt: 10 Helmi 2013 08:10
Paikkakunta: Wichianburi
Viesti:

Re: Testailua

  • Ilmoita tämä viesti
  • Lainaa

ViestiKirjoittaja Harri » 03 Kesä 2013 07:52

Ensimmäisen Yoo Yakin alla nyt lyhyt-U, toisen alla pitkä-UU

normaali ยุยู

harrin oma (125) ยุยู

Suuri (150) ยุยู

harrin oma (175) ยุยู

Erittäin iso (200) ยุยู

harrin oma (225) - yritin tätä kokoa, mutta softa herjaa, että "Maksimi fontin koko on 200."



Aika isolla (väh 150) pitää kirjoittaa thaita, että erottuu. (Tämä on ihan yleinen tietokoneajan thai-ongelma, ei siis palstamme feature tai bugi.)

Tämä on hyvä tietää, jos haluamme joku päivä houkutella Avoimeen Sanghaan maahanmuuttajabuddhalaisia (thait, vietnamilaiset, burmalaiset, jne Ja kai joku japsi ja kiinalainenkin oikeauskoinen Suomessa asuu.), eli thaikuille pitää suositella heti kättelyssä, että käyttävät vähintään 150-kokoa, joka valikossa nimellä Suuri.

Avatar
Santeri
Viestit: 932
Liittynyt: 10 Helmi 2013 05:19
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

Re: Testailua

  • Ilmoita tämä viesti
  • Lainaa

ViestiKirjoittaja Santeri » 03 Kesä 2013 11:18

Hei,

Harri kirjoitti: eli thaikuille pitää suositella heti kättelyssä, että käyttävät vähintään 150-kokoa, joka valikossa nimellä Suuri.


Pääsin heti koittamaan tätä käytännössä, ja törmäsin ongelmaan. Jos fonttikooksi valitsee suuren, niin silloin rivitys ei toimi oikein. Esimerkki:

Ajahn Brahm kritisoi Thaimaan metsäperinnettä tässä asiassa. Hän laskee leikkiä, että thaimaalaiset kulkevat käsi kädessä "varsinaisen itsen" kanssa auringonlaskuun. Thaiksi tämä on siis "จิตเดิม", englanniksi "Original Mind" tai "Pure Mind". Kuka tässä väittelyssä on oikeassa ja kuka väärässä? Vai ovatko kaikki väärässä?

Metta,
Thanavuddho
www.ssaablogi.blogspot.fi

Harri
Viestit: 118
Liittynyt: 10 Helmi 2013 08:10
Paikkakunta: Wichianburi
Viesti:

Re: Testailua

  • Ilmoita tämä viesti
  • Lainaa

ViestiKirjoittaja Harri » 03 Kesä 2013 12:00

Joo. Tolle ei voi mitään. Se on noin kaikkialla.

Kyseessä ei siis ole phpBB:n tai meidän vika tai moka.

Asialle ei ole tehtävissä mitään. Joudumme vain kärsimään tyynesti samsaran tämänkin kujeen.

Avatar
Miikkulainen
Viestit: 17
Liittynyt: 05 Kesä 2013 18:52
titteli: Anarkisti
Viesti:

Re: Testailua

  • Ilmoita tämä viesti
  • Lainaa

ViestiKirjoittaja Miikkulainen » 06 Kesä 2013 20:27

test

Avatar
Miikkulainen
Viestit: 17
Liittynyt: 05 Kesä 2013 18:52
titteli: Anarkisti
Viesti:

Re: Testailua

  • Ilmoita tämä viesti
  • Lainaa

ViestiKirjoittaja Miikkulainen » 06 Kesä 2013 20:27

test

Avatar
Santeri
Viestit: 932
Liittynyt: 10 Helmi 2013 05:19
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

Re: Testailua

  • Ilmoita tämä viesti
  • Lainaa

ViestiKirjoittaja Santeri » 14 Kesä 2013 17:27

Hei,

Lisäsin uuden ominaisuuden, taustaväri-napin:


In the Lenin Barracks in Barcelona, the day before I joined the militia, I saw an Italian militiaman standing in front of the officers’ table.
He was a tough-looking youth of twenty-five or six, with reddish-yellow hair and powerful shoulders. His peaked leather cap was pulled fiercely over one eye. He was standing in profile to me, his chin on his breast, gazing with a puzzled frown at a map which one of the officers had open on the table. Something in his face deeply moved me. It was the face of a man who would commit murder and throw away his life for a friend — the kind efface you would expect in an Anarchist, though as likely as not he was a Communist. There were both candour and ferocity in it; also the pathetic reverence that illiterate people have for their supposed superiors. Obviously he could not make head or tail of the map; obviously he regarded map-reading as a stupendous intellectual feat. I hardly know why, but I have seldom seen anyone — any man, I mean — to whom I have taken such an immediate liking. While they were talking round the table some remark brought it out that I was a foreigner.


In the Lenin Barracks in Barcelona, the day before I joined the militia, I saw an Italian militiaman standing in front of the officers’ table.
He was a tough-looking youth of twenty-five or six, with reddish-yellow hair and powerful shoulders. His peaked leather cap was pulled fiercely over one eye. He was standing in profile to me, his chin on his breast, gazing with a puzzled frown at a map which one of the officers had open on the table. Something in his face deeply moved me. It was the face of a man who would commit murder and throw away his life for a friend — the kind efface you would expect in an Anarchist, though as likely as not he was a Communist. There were both candour and ferocity in it; also the pathetic reverence that illiterate people have for their supposed superiors. Obviously he could not make head or tail of the map; obviously he regarded map-reading as a stupendous intellectual feat. I hardly know why, but I have seldom seen anyone — any man, I mean — to whom I have taken such an immediate liking. While they were talking round the table some remark brought it out that I was a foreigner.


In the Lenin Barracks in Barcelona, the day before I joined the militia, I saw an Italian militiaman standing in front of the officers’ table.
He was a tough-looking youth of twenty-five or six, with reddish-yellow hair and powerful shoulders. His peaked leather cap was pulled fiercely over one eye. He was standing in profile to me, his chin on his breast, gazing with a puzzled frown at a map which one of the officers had open on the table. Something in his face deeply moved me. It was the face of a man who would commit murder and throw away his life for a friend — the kind efface you would expect in an Anarchist, though as likely as not he was a Communist. There were both candour and ferocity in it; also the pathetic reverence that illiterate people have for their supposed superiors. Obviously he could not make head or tail of the map; obviously he regarded map-reading as a stupendous intellectual feat. I hardly know why, but I have seldom seen anyone — any man, I mean — to whom I have taken such an immediate liking. While they were talking round the table some remark brought it out that I was a foreigner.


In the Lenin Barracks in Barcelona, the day before I joined the militia, I saw an Italian militiaman standing in front of the officers’ table.
He was a tough-looking youth of twenty-five or six, with reddish-yellow hair and powerful shoulders. His peaked leather cap was pulled fiercely over one eye. He was standing in profile to me, his chin on his breast, gazing with a puzzled frown at a map which one of the officers had open on the table. Something in his face deeply moved me. It was the face of a man who would commit murder and throw away his life for a friend — the kind efface you would expect in an Anarchist, though as likely as not he was a Communist. There were both candour and ferocity in it; also the pathetic reverence that illiterate people have for their supposed superiors. Obviously he could not make head or tail of the map; obviously he regarded map-reading as a stupendous intellectual feat. I hardly know why, but I have seldom seen anyone — any man, I mean — to whom I have taken such an immediate liking. While they were talking round the table some remark brought it out that I was a foreigner.
www.ssaablogi.blogspot.fi

Avatar
Santeri
Viestit: 932
Liittynyt: 10 Helmi 2013 05:19
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

Re: Testailua

  • Ilmoita tämä viesti
  • Lainaa

ViestiKirjoittaja Santeri » 14 Kesä 2013 18:07

Singapore_embassies_attack_plot
www.ssaablogi.blogspot.fi

Avatar
Santeri
Viestit: 932
Liittynyt: 10 Helmi 2013 05:19
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

Re: Testailua

  • Ilmoita tämä viesti
  • Lainaa

ViestiKirjoittaja Santeri » 14 Kesä 2013 18:19

[+] Spoiler
He was a tough-looking youth of twenty-five or six, with reddish-yellow hair and powerful shoulders. His peaked leather cap was pulled fiercely over one eye. He was standing in profile to me, his chin on his breast, gazing with a puzzled frown at a map which one of the officers had open on the table. Something in his face deeply moved me. It was the face of a man who would commit murder and throw away his life for a friend — the kind efface you would expect in an Anarchist, though as likely as not he was a Communist. There were both candour and ferocity in it; also the pathetic reverence that illiterate people have for their supposed superiors. Obviously he could not make head or tail of the map; obviously he regarded map-reading as a stupendous intellectual feat. I hardly know why, but I have seldom seen anyone — any man, I mean
www.ssaablogi.blogspot.fi

Avatar
Santeri
Viestit: 932
Liittynyt: 10 Helmi 2013 05:19
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

Re: Testailua

  • Ilmoita tämä viesti
  • Lainaa

ViestiKirjoittaja Santeri » 18 Kesä 2013 06:28

phpBB [media]
www.ssaablogi.blogspot.fi


Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Palautelaatikko ja Verstas”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija