Negatiiviset tunteet ovat luonnollisia

Vasta eilen hoksasin muutamaa tuntia ennen avajaisia että talviolympialaiset alkavat. Avajaisseremonia oli mielestäni oiken säväyttävä. Ehkä kumpikin talviurheilu sekä Venäjä onnistuvat nostamaan profiiliaan seuraavan kahden viikon aikana. Erityisen hypnoottista oli Venäjän joukkueen sisääntulo olympiastadionille kun taustalla soi miksaus t.a.t.u. Not Gonna Get Us biisistä. Liittyykö tämä biisivalintakin jollakin tavalla meneillään olevaan homokeskusteluun? Ilotulitukset sopivat hyvin minun tunnelmaani ja niitä oli ilo katsella, vaikka välillä naureskelinkin kun ne vain jatkuivat ja jatkuivat…

Yksi puoli minusta meinasi oksentaa sohvalle kaiken tuon kitch-yltiönationalismi pömpötyksen tulvassa, mutta toinen puoli oli ihan fiiliksissä. Eli siis kokonaisvaltainen kokemus.

Haluan nähdä näissä talviolympialaisissa paljon positiivista. Ajatelkaa kuinka siistiä on voittaa olympiakultaa? Buddhalaisuudessa puhutaan myötäilosta (muditā) ja Buddha sanoi että meidän jokaisen tulisi tietoisesti kehittää sitä. Se kuuluu samaan ryhmään kuin myötätunto (karuṇā). Myötäilo on kateuden vastapuoli. Meditoidessaan myötäiloa mieli tulee paljon iloisemmaksi kuin jos sen antaa vajota epätoivoisen kateuden suohon. Tärkeää on kuitenkin huomata että kateus ja muut vastaavat negatiiviset tunteet ovat LUONNOLLISIA ja hyväksyä niiden olemassaolo. Sen jälkeen on ehkä mahdollista tehdä niille jotain meditaation avulla.

Olen ollut tupakkalakossa jo yli viikon. Ensimmäiset päivät olivat melko hankalia ja sorruin jopa kiroilemaan muutaman kerran. Haluan lopettaa polttamisen koska se ei ole kovin terveellistä. Suuhygienisti mainitsi että minulla oli havaittavissa ientulehduksen ensioireita. Kaikkein eniten tupakkaa tekee mieli aamukahvin aikaan, luonaan jälkeen tai oluen kanssa. Olisi hienoa jos kykenisi rajoittamaan polttamisen pelkästään noihin ajankohtiin, mutta se vaatisi selkeän päätöksen ja sittenkin sortumisen mahdollisuus on melko korkea. Ehkä siis helpompaa lopettaa polttaminen kokonaan.

Me käytiin hakemassa äidille kissanpentu tuolta Nokian läheltä. Äiti oli jo hankkinut kuljetuskopan, mutta syystä tai toisesta hän tuli kuitenkin siihen tulokseen, että kissalla olisi mukavammat oltavat pahvilaatikossa. Matkaa Lannevedelle oli kolme tuntia. Kissa tietenkin pääsi lopulta vapaaksi autossa vaikka yritin kaikin keinon pitää sitä laatikossa. Mieleni teki tupakkaa ja olin väsynyt. Siinä kohtaa runoilin muutaman kirosanoilla väritetyn repliikin siskolle. Pysähdyimme seuraavalla huoltoasemalla ja otin kissan syliini. Kissan kehräsi ja meinasi nukahtaa. Vähintään siinä vaiheessa meidän välille muodostui karminen yhteys ja meistä tuli hyvät kaverit. Sisko kuvasi tämänkin episodin tulevaa dokumenttia varten.

Perillä äiti oli laittanut kaikki valmiiksi uutta perheenjäsentä varten. Nimenkin hän oli jo miettinyt valmiiksi: Onni Ananda Sukhi. Ananda oli Buddhan serkku ja hänen palvelijansa yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Mainittakoon tässä yhteydessä että hänet mielletään usein homoksi koska hän tuli niin hyvin toimeen naisten kanssa.

Olen päässyt talvipyöräilyn makuun muutettuani Tampereelle. Poljen menemään vihreällä Tunturi Saint mummopyörälläni Pyynikin harjulla ja kuuntelen Panteraa. Mikä sen parempaa liikuntaa olisi? Toisinaan käyn myös kävelyllä öisin ja viimeksi päädyin Pyhäjärven rantaa. Näkymä oli erittäin kaunis.

Google+1Pinterest0Twitter0Facebook1LinkedIn0tumblr
'); });
Loading Facebook Comments ...
'); });