Pukeutuessani buddhalaismunkin kaapuihin vuoden 2010 tammikuussa poistin Facebook-profiilini käytöstä. Tai luulin poistaneeni sen, koska se näyttää nousseen kuolleista ja elää omaa elämäänsä minusta riippumatta. Vannoin silloin valan, eli buddhalaisittain tein adhitthanan, etten avaa uutta Facebook- tai Twitter-profiilia ennen kuin olen ollut munkkina yhtä soittoa täydet kymmenen vuotta. En kuitenkaan maininnut mitään Google+ -profiilista, koska sitä mahdollisuutta ei vielä ollut olemassakaan!

Itse asiassa minulla ei ole mitään sosiaalista mediaa vastaan; mielestäni näitä palveluja on mahdollista käyttää taitavasti kokonaisvaltaisen elämän yhtenä luonnollisena osana. Muutenkaan minä en ole luonteeltani lainkaan puritanistinen tai askeettinen, kuten moni tuttuni voi todistaa. Olen viettänyt vuosikausia buddhalaisissa metsäluostareissa, joissa pyritään noudattamaan äärimmäisen tiukkaa eettistä säännöstöä. Näitä sääntöjä noudatetaan kuitenkin vapaaehtoisesti. Niiden pääasiallinen tarkoitus on luoda hyvät puitteet tarkkaavaisuuden kehittämiselle; säännöt eivät ole luostarielämän itsetarkoitus, vaan ne muodostavat kulkuneuvon matkalla kohti buddhalaisuuden päämäärää: todellista vapautta kaikesta kärsimyksestä.

On one occasion the Blessed One was living in Vesālī, in the Great Wood. Then a certain Vajjian monk approached him and, on arrival, having bowed down to him, sat to one side. As he was sitting there, he said to the Blessed One, ”Lord, this recitation of more than 150 training rules comes every fortnight. I cannot train in reference to them.”

”Monk, can you train in reference to the three trainings: the training in heightened virtue, the training in heightened mind, the training in heightened discernment?”

”Yes, lord.”

”You, with the abandoning of passion, the abandoning of aversion, the abandoning of delusion, will not do anything unskillful or engage in any evil.”

Yllä oleva kuuluisa lainaus on peräisin Anguttara Nikaya nimisestä buddhalaisten tekstien kokoelmasta. Ajahn Thanissaro on kääntänyt sen englanniksi. Tarinan päähenkilönä esiintyy liian moniin luostarisääntöihin kyllästynyt munkki; hän haluaa palata takaisin helpompaan maallikon elämään. Ei enää turhauttavia sääntöjä! Kuulostaa logiiselta, vai mitä? Buddha kuitenkin kannustaa häntä keskittymään olennaiseen, eli etiikan, meditaation ja viisauden harjoittamiseen. Tämän luonnollisena seurauksena on sitten kaikenlaisen sopimattoman käytöksen väheneminen.

Luin toissapäivänä artikkelin Bangkok Postista. Siinä kuvaillaan muutaman thaimaalaisen munkin shoppailureissun aiheuttamaa kohua:

The National Office of Buddhism has strongly criticised a group of monks who were photographed while apparently ”out shopping” in the United States.

Nopparat Benjawatananun, director-general of the National Office of Buddhism, rebuked such conduct after several photographs circulated through the internet on Tuesday, showing six Thai monks checking out brand-name products and smartphones, queuing to buy coffee, and dining at a steakhouse in the US.

Mitä nämä munkit oikeastaan tekivät väärin? Jos katsomme asiaa tavallisen ihmisen näkökulmasta, niin eivät yhtään mitään. He söivät ruokaa, joivat kahvia ja testailivat muutamaa puhelinta. Ilman että tiedän sen tarkemmin tämän tapauksen yksityiskohtia, niin veikkaan tässä olleen kyse siitä, että nämä munkit olivat kadottaneet käsityksen omasta roolistaan. Tiettyyn mittaan asti thaimaalaiset ovat valmiit katsomaan munkkien epäasiallista käytöstä läpi sormien, jos se vain ei herätä liikaa huomiota. Tässä tapauksessa munkit olivat poikkeuksellisen välinpitämättömiä; siksi tämä kohu + he olivat Jenkeissä eivätkä Thaimaassa, jossa ihmiset ovat tottuneet shoppaileviin munkkeihin. Tapaus osoittaa minusta sen, että thaimaalaiset ovat kyllästyneet munkkien temppuiluun. He ovat ylpeitä maansa buddhalaisesta kulttuurista ja haluvat, että sitä kunnioitetaan asianmukaisesti.