Yöllä

Minua väsyttää. Kello on 1:43 keskiviikon ja torstain välisenä yönä. Istuskelen tässä pöydän ääressä ja mietin mitä kirjoittaisin. Toisaalta voisin mennä jo nukkumaan ja jatkaa kirjoittamista uudelleen aamulla. Itse asiassa ehdinki jo tehdä näin, mutta hyppäsin hetki sitten takaisin ylös ja istuuduin tietokoneeni ääreen. Intiassa bodhipuun alla siunatut meditaatiohelmet kiehnaavat läppärin reunaa vasten samalla kun naputan näppäimistöä. Nyt yöllä täällä on niin hiljaista että en ole varma kantautuuko kirjoittamisesta syntyvä ääni naapuriin asti. Ei varmasti kantaudu.

Olen viime aikoina pyrkinyt lähestymään buddhalaisuutta huumorin näkökulmasta. Nauran itse eniten omille vitseilleni enkä ole täysin varma ymmärtääkö yksikään toinen mitä puhun. Mutta parhaat vitsit ovat syvällisiä eivätkä kaikki välttämättä ymmärrä niitä. Ne voivat mahdollisesti jäädä historiankirjoihin, tai sitten ne katoavat tyhjyyteen niin kuin valosäde katoaa avaruuteen matkalla kohti maailman äärtä.

Ihminen kasvaa ja kehittyy kaiken aikaa. Mietin tänään että minusta olisi hauskaa asua jossain yhdessä paikassa pitkän aikaa. Mitä jos en olisikaan muuttanut silloin 17-vuotiaana pois Tampereelta vaan olisin asunut täällä kaikki nämä vuodet? Olisin asunut siinä samassa asunnossa ja katsellut kuinka maailma pyörii. Sama aika on kulunut ja olen sen jälkeen asunut tai majaillut lukemattomissa eri osoitteissa. Jatkuvassa liikkeessä oleminen pakottaa ihmisen olemaan hereillä kaiken aikaa. Se on yksi asia mikä tekee matkustamisesta niin jännittävää. Voisin kuvitella että sodassa tapahtuu samanlainen ilmiö vielä äärimmäisemmällä tavalla. Ihminen haluaa tuntea olevansa elossa ja kuoleman rajamailla elämän tuntee kaikkein voimakkaimmin.

Olen syönyt jo neljä banaania tänään. Vähempikin riittäisi, mutta banaani on hyvä energianlähde ja minusta on niin luksusta kun voin puhtaalla omallatunnolla syödä banaanin puolenpäivän jälkeen. Tämä ei siis ollut mahdollista vielä muutama kuukausi sitten kun olin vielä buddhalaismunkki.

Aamulla

Sunnittelen paastoa seuraavalle viikonlopulle. Luostarissa paastoaminen on melko yleistä varsinkin nuorempien munkkien keskuudessa. Tämä johtuu siitä että silloin kun pitää paastopäivän on mahdollista nukkua pitkään aamulla. Kun on herännyt monta viikkoa putkeen ennen auringonnousua niin joskus sitä ei vain jaksa enää herätä ja haluaa nukkua. Vaikka päivän ainoa ruokailu jääkin väliin niin aina mahdollista juoda teetä ja syödä makeisia illalla. Harmi vain että silloin paastoamisesta katoaa kaikki terveydellinen hyöty. Päinvastoin siitä tulee erittäin epäterveellistä; ihminen elää pelkällä sokerilla.

Sunnuntaina

Paastot jäi paastoamatta tällä erää. Eräs vanha tuttu kutsui minut kotibileisiin tähän lähelle ja päätinkin pyörähtää siellä. Ja eihän siellä pelkkää vettä olisi voinut juoda vaan sen sijaan otin mukaan pullon Jaloviinaa. Kun sitten heräsin lauantaiaamuna kotona niin ulkona satoi vettä. Vajosin jonkinlaiseen identiteettikriisiin; toisaalta haluan nuodattaa terveellisiä elämäntapoja, meditoida, paastota ja urheilla paljon, mutta toisaalta minussa asuu pieni Jack Sparrow joka voisi olla kaiken aikaa humalassa. Totuus on kuitenkin se että kaiken aikaa humalassa oleminen ei ole hirveä romanttista ja se käy pitkällä tähtäimellä terveyden päälle. Varmasti kultainen keskitie on tässäkin kaikkein paras vaihtoehto (mieluiten kallellaan sinne urheilijan puolelle).

Tuntuu hauskalta ajatella että olin vasta muutama kuukausi sitten munkkina luostarissa; paljon asioita on tapahtunut sen jälkeen kun lähdin ja elämäntilanteeni on kehittynyt nopeasti eteenpäin. Tämä kertoo vain siitä että olin ollut jo pidemmän aikaa valmis lähtemään sieltä. Ihmiset ovat kyselleet minulta buddhalaisuuteen liittyvistä asioista enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Minulla on ollut monia mielenkiintoisia keskusteluita. Yksi kysymys jonka moni on esittänyt on että olenko nyt luopunut buddhalaisuudesta niin kuin Markus Uku Laitinen teki noin vuosi sitten. Se on kuulemma melko normaalia että ihmiset jotka ovat aikaisemmin olleet todella kiinnostuneita buddhalaisuudesta kadottavat mielenkiintonsa siihen jonkin ajan päästä.

No, ainakin buddhalaisuus on enemmän elossa sisälläni kuin aikaisemmin. Olen enemmän valmis tarkastelemaan sen opetuksia uusista näkökulmista. Toisaalta yritän pitää mielessä myös sen että jos ihminen ei tykkää jostain asiasta ei välttämättä tarkoita sitä, että se olisi epätotta. Esimerkiksi buddhalaisuuden opetus siitä että me kaikki tulemme kuolemaan jonain päivänä. Minä en välttämättä pidä tästä opetuksesta mutta se on siitä huolimatta totta.