Viime viikolla en saanut aikaiseksi kirjoittaa päivitystä blogiin. Viimeiset kahdeksan kuukautta olen kirjoittanut joka viikko ainakin yhden uuden viestin. Nyt olen mukamas ollut kiireinen ja olen chattaillut aika paljon ihmisten kanssa.

Muutin toissa päivänä Tampereelle. Tämä asunto on Pyynikillä ja oikein miellyttävä. Kiitos Jouni! Kävin pitkällä kävelyllä tuolla harjulla ja kiipesin rappusia ylös näkötornin munkkikahvilaan. Se oli hyvää liikuntaa ja aion toistaa saman uudelleen tänään tai huomenna. Valvoin eilen koko yön ja makoilin sängyllä katsellen kirkasta kuuta kun se hiljalleen matkusti taivaalla.

Sitä ennen kuitenkin katsoin elokuvan nimeltään The Big Blue. Olin halunnut nähdä tämän rainan jo monen vuoden ajan, koska siitä oli puhetta erään sveitsiläisen munkin kanssa luostarissa. Se on hänen lempielokuvansa enkä yhtään ihmettele. Minä myös tykkään siitä. Me katseltiin sitä pienenä ja lähdettiin sitten sukeltelemaan Tikkakosken Luonnetjärvelle tai Myllylammelle. Se tunne syvällä vedenpinnan alla on niin mahtava, kuin olisi jossain toisessa todellisuudessa. Se on hyvä vertauskuva tietynlaiselle meditaatiolle, jossa mieli vetäytyy ulkoisesta todellisuudesta syvälle sisäänpäin.

Enzo and Jacques have known each other for a long time. Their friendship started in their childhood days in the Mediterranean. They were not real friends in these days, but there was something they both loved and used to do the whole day long: diving. One day Jacques’ father, who was a diver too, died in the Mediterranean sea. After that incident Enzo and Jacques lost contact. After several years, Enzo and Jacques had grown up, Johanna, a young clerk in a security office, has to go to Peru. There she meets Jacques who works for a group of scientists. He dives for some minutes into ice-cold water and the scientists monitor his physical state that is more like a dolphin’s than a human’s. Johanna can not believe what she sees and gets very interested in Jacques but she’s unable to get acquainted with him. Some weeks later, back in her office, she notices a championship for divers that is supposed to take place in Taormina, Italy. In order to see Jacques again she makes up a story so the firm sends her to Italy for business purposes. In Taormina there is also Enzo, the reigning diving world champion. He knows that only Jacques can challenge and probably beat him. This time Johanna and Jacques get closer, but Jacques, being more a dolphin than a man, can not really commit and his rivalry with Enzo pushes both men into dangerous territory…
- Written by Reiner Rosin

Vaikka olin hyvin nuori kun näin The Big Bluen ensimmäisen kerran niin silti sen traaginen tarina kosketti minua syvästi. Pystyin samaistumaan päähenkilön uniikkiin persoonallisuuteen ja hänen kaipuuseen kohti tuota tuntematonta hiljaisuutta meren syvyyksissä. The Big Blue on klassinen rakkaustarina ja olen varma että James Cameron oli ottanut siitä vaikutteita tehdessään Titanicin.

Asiasta toiseen… kävin työkkärissä ilmoittautumassa työnhakijaksi enkä ole koskaan saanut niin hyvää kohtelua siellä. Nätti naisvirkailija oli järjestänyt kaikki asiat valmiiksi ja hankkinut tarvittavat lomakkeetkin. Muistan kun palasin ensimmäiseltä pitkältä ulkomaanmatkaltani 18-vuotiaana ja ilmoittauduin työnhakijaksi. Lähdin silloin toimistolta ovet paukkuen koska minulla ei ollut tarvittavia työtodistuksia. Ihan tyhmää käytöstä, mutta olin vielä nuori. Nykyään virkailijat ovat usein minua nuorempia ja asetelma on hyvin erilainen. Minusta tuntuu, että jotkut kuitenkin ymmärtävät mitä olen tehnyt viimeiset neljä vuotta ja kunnioittavat sitä, vaikka eivät täysin käsittäisikään mitä se oli.

Kävin Jyväskylän Avoimen yliopiston toimistolla hakemassa todistukset kaikista opintopisteistäni. En enää kunnolla muistanut missä Mattilanniemen kampus sijaitsee, siitä on niin kauan kun viimeksi kävin siellä. Muistan kun poljin sinne aina iltaisin silloin 18-vuotiaana keskustelemaan Platonin ja muiden länsimaisten filosofien opetuksista. Olin juuri palannut takaisin Bahama-saarilta ja etsiskelin uutta suuntaa elämälleni. Värjäsin hiukseni pikimustiksi ja menin työharjoitteluun yliopiston kirjastoon. Silloinkin olin asunnoton ja asuin äidin miesystävän luona Mäyrämäessä.

Olen siitä onnekas että minulla on aina ollut paikka jonne palata seikkailuiltani. En ole koskaan suunnittellut matkojani, vaan ostanut menolippu ja laittanut aurinkolasit päähän. Ei se varmaan ole kovin viisasta, mutta niin minä olen tykännyt toimia.